TT – Tunnetut Toijalalaiset

toijala

Toijala, joka nykyään Akaana tunnetaan, on tuottanut meille monia suomalaisia legendoja – niin viihdetaivaan kirkkaimpia tähtiä kuin yhteiskunnan huippuvaikuttajiakin. Tässä postauksessa listataan heistä muutamia ja esitellään mielestämme tärkeimmät – esittelyjärjestys ei kuitenkaan kuvasta tärkeysjärjestystä, vaan on täysin sattumanvarainen.

Arvo Ylppö 1887 – 1992

Arvo Ylppö syntyi vuonna 1887 Akaassa. Hän oli lääkäri ja lastentautiopin professori. Hän oli kansainvälisesti tunnettu etenkin keskostutkimuksistaan, ja häntä on kiittäminen maailmallakin arvostusta niittäneestä suomalaisesta neuvolajärjestelmästä. Uransa aikana hän julkaisi useita tutkimuksia ja hänellä oli myös iso rooli lääketeollisuuden kehittämisessä. Lisäksi hän toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajana vuosikymmeniä. Hän toimi myös Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä. Arkkiatrin arvon Arvo Ylppö sai vuonna 1952.

Aki Sirkesalo 1962 – 2004

Aki Sirkesalo oli suosittuja lahjakas artisti, joka lauloi, sävelsi ja sanoitti musiikkia. Lisäksi hän toimi musiikkitoimittajana. Ennen menestyksekästä soolouraansa hän kuului yhtyeeseen Veeti & The Velvets yhdessä Veeti Kallion, Sami Saaren ja Sasu Moilasen kanssa. Myöhemmin hän kuului myös kokoonpanoon nimeltä Lemmen Jättiläiset.

Soolourallaan hän julkaisi yhteensä viisi studioalbumia ja yhden kokoelman. Yhteensä Akin levyjä on myyty yli 100 000 kappaletta.Tunnetuimpia hittejä Akin tuotannosta ovat mm. ”Mustankipee”, Naispaholainen”, ”Seksuaalista häirintää” ja ”Tule mun luo”. Aki Sirkesalo perheineen kuoli traagisesti vuoden 2004 tsunamissa Thaimaassa. Hänen kunniakseen ja muistolleen Akaan kaupunki nimesi vuonna 2016 neljä tietä.

Jarkko Ahola

Teräsbetoni-yhtyeensä kanssa suuren kansan tietoisuuteen ponnahtanut Jarkko Ahola on syntynyt Toijalassa vuonna 1977. Koulutukseltaan tämä upeaääninen hevilaulaja on medianomi, ja asuu tätä nykyä Tampereella. Hänellä on useita kulta- ja platinalevyjä.

Viime vuosina Jarkko on ollut mediassa esillä mm. Raskasta Joulua -kokoonpanon tiimoilta, ja hän on julkaissut myös joululevyjä.  Jarkko esiintyi Maikkarin Tähdet, Tähdet -ohjelman toisella tuotantokaudella. Siinä yleisö sai nauttia Jarkon omaperäisistä tulkinnoista ilahduttavan monen jakson ajan, sillä Jarkko sijoittui kisassa kolmanneksi ja putosi täten vain juuri ennen finaalilähetystä.

Harri Holkeri 1937 – 2011

Maininnan arvoinen on ehdottomasti myös valtiomme entinen pääministeri, Kansallisen Kokoomuksen Harri Holkeri. Pitkän ja merkittävän kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Harri Holkeri toimi myös mm. YK: tehtävissä mm. rauhankomitean jäsenenä Pohjois-Irlannissa. Tästä hän sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen. Lisäksi hän toimi  YK:n 55. yleiskokouksen puheenjohtajana. Hän toimi myös Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana.

 

Tässä muutamia suuria nimiä Toijalasta. Joitakin jäi vielä esittelemättä, ehkäpä palaamme heihin myöhemmin!

Toijalan ihanteellinen sijainti asumiseen

Toijala on lähellä kaikkea.

Vaikka Toijalan hallinnollinen rakenne onkin muuttunut kuntaliitoksen myötä, maantieteelliset tekijät eivät ole muuttuneet. Tämä mahtava seutu sijaitsee keskellä kauneinta Etelä-Suomea, josta hyvä infrastruktuuri mahdollistaa liikkumisen ympäri lähialueita. Jos haluaa vaihtelua rauhalliseen maalaiselämään, pääsee suurempiin kaupunkeihin erittäin nopeasti.

Perheellisen kannalta Toijala on fantastinen asuinpaikka, sillä sieltä on helppo käydä töissä esimerkiksi Tampereella, jonne pääsee nopeasti moottoritietä pitkin. Ajomatkaan kuluu noin 20 minuuttia. Vaikka etäisyys on lyhyt, on hintaero esimerkiksi vuokrien suhteen todella suuri näiden kahden alueen välillä. Toijalasta saa huomattavasti enemmän neliöitä samalla rahalla kuin Tampereelta, mikä on erittäin houkuttava tekijä esimerkiksi lapsiperheiden kannalta.

Jos työt ovat toisessa suunnassa, taittuvat viikonloppuiset ostosreissut vaivattomasti esimerkiksi Lempäälän Ideaparkiin, jonne matkaa on ainoastaan 17 kilometriä. Samalla matkalla voi käydä niin ruoka- kuin vaateostoksilla.

Aja nopeasti Hämeenlinnaan

Toijalasta voi vaivattomasti suunnata myös Hämeenlinnaan, jossa on erittäin runsas tarjonta työpaikkoja. Välimatka on ainoastaan 45 kilometriä, ja sen voi niin ikään taittaa nopeasti hyväkuntoista moottoritietä pitkin. Tällä tavalla onkin mahdollista asua Toijalassa samalla, vaikka kävisikin arkipäivisin töissä Hämeenlinnassa.

Hämeenlinna tarjoaakin mukavaa vaihtelua viikonlopun viettoon. Historiallinen linna, kauniit järvimaisemat sekä Aulangon upea puisto ovat ehdottomasti päiväretken arvoisia. Samalla retkellä voi pysähtyä ostoksilla uudehkossa Goodmanissa, josta palvelut löytyvät yhden katon alta.

Suuntaa Helsinkiin junalla

Jos ei omista autoa, ei se ole ongelma, sillä Toijalasta pääsee liikkeelle myös julkisella liikenteellä. Paikallinen rautatieasema on vilkas, sillä se sijaitsee keskeisten ratojen risteyskohdassa. Junat, jotka pysähtyvät tällä asemalla, kulkevat Turkuun, Tampereelle, Pieksämäelle ja Helsinkiin. Matka taittuukin nopeasti tasokkaassa Intercity-junassa aina pääkaupunkiin asti, sillä se kestää alle 1,5 tuntia. Turkuun pääsee hieman nopeammin, kun taas Tampereelle pääsee runsaassa 20 minuutissa.

 

Toijalan teloitukset 1918

veljessota suomi

Suomen lähihistorian ehkäpä traagisimpiin hetkiin kuuluu sisällissota ja sen aikana tapahtuneet teloitukset. Teloituksia tapahtui sekä sodan, kuin myös sen päättymisen jälkeen ja Toijala olikin yksi paikkakunnista joka kärsi todella pahasti kyseisenä aikana. Toijala tulikin tunnetuksi yksistä Suomen punaisimmista ja väkivaltaisimmista paikakunnista.

Toijalassa punaiset joukot surmasivat ainakin 100 valkoista kaartin jäsentä, porvaria, koululaista ja virkamiestä. Tapahtumat tunnetaankin nimellä “Toijalan punainen terrorikeskus”. Punaisilla oli sodan aikana käytössään esikunta, joka jakoi kuolemantuomioita ilman mitään varsinaista oikeudenkäyntiä. Kaikki tähän esikuntaan kuuluneet saivat kuolemantuomion sodan päätyttyä.

Sisällissodassa voisikin sanoa olevan vain ja ainoastaan uhreja. Monet teloitetuista olivat lapsia, vanhuksia tai naisia. Kumpikin osapuoli kärsi tämän sodan aikana yhtä traagisia menetyksiä ja monet perheet ja suvut revittiin hajalle sukupolvien ajaksi. Monille langetettiin kuolemantuomio perheenjäsentensä tekemistä kauheuksista ja kenttäoikeudet eivät todellakaan toimineet oikeudenmukaisesti. Kenttäoikeuksilla ei ollutkaan laillista oikeutta toimia, mutta se ei estänyt sitä etteivätkö ne olisi toimineet ja jakaneet oikeutta todella säälimättömällä tavalla.

Punaisten heikkous sisällissodassa oli kokemattomuus ja koulutuksen puute, kun taas valkoisten puoli oli saanut jääkärikoulutuksensa Saksassa. Punaisten ja valkoisten varusteissa oli myös suuria eroja. Valkoisten voitto alkoi varmistua viimeistään silloin, kun komentajan tehtävään siirtyi C.G.E.Mannerheim.

Sisällissota sinänsä johtui Suomessa kauan aikaa vallineista luokkaeroista, jotka lopulta kärjistyivät suoriin sotatoimiin. Kumpaakaan osapuolta ei toisaalta nykytietojen valossa voi syyttää puolen valitsemisesta, sillä torppareilla ja työväestöllä olot olivat todella surkeat jo liian kauan kun taas vaslkoiset olivat tottuneet oikeuksiinsa ja puolustivat niitä.

Kuitenkin ensisijainen tavoite punaisten leiriin kuuluvilla oli ollut elinolojen parantaminen, luokkaerojen kaventuminen ja sosialistisen yhteiskunnan perustaminen. Valkoiset taas toivoivat vapautuvansa venäläisten ikeestä, puolustivat yksityistä omaisuuttaan sekä itsenäistä Suomea. Minkäänlaiset neuvottelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, eikä niitä juurikaan edes käyty. Liian pian asioiden kulku karkasi kummankin osapuolen käsistä ja hallitsematon väkivallan ja koston kierre sai alkunsa.

Tampere ja yleisesti ottaen Häme oli punaisten aluetta, kun taas Keski-ja Pohjois-Suomea hallitsivat valkoiset.

Kokonaisuudessaan sisällissodassa menetti henkensä yhteensä 37 000 henkilöä. Punaisten osuus tästä oli niinkin suuri kuin 27 000. Tämä jätti syvät arvet Suomalaisiin pitkäksi aikaa.

 

Toijalan Pinja

Pinja

Pinja oli asunut koko elämänsä Toijalassa ja ei oikeastaan voinutkaan kuvitella muuttavansa sieltä pois. Jo Pinjan vanhemmat ja isovanhemmat olivat pysyneet näillä asuinsijoilla, eikä Pinja toden totta keksinyt yhtäkään syytä miksi olisi muuttanut rakkaalta kotipaikaltaan pois.

Monet Pinjan ikätoverit olivat muuttaneet Helsinkiin ja kehuivat kovasti siellä asumisen autuutta. Kutsujakin tuttavien luokse oli sadellut tiuhaan tahtiin, mutta Pinja koki lentomatkan liian rasittavaksi eikä junailu tai autoilukaan  oikein ollut Pinjan mieleen. Oli siis vain parasta pysytellä omilla kotikonnuilla.

Jo aamuvarhaisella Pinja usein suunnisti kohti Toijan pientä toriaukeaa ja aloitti siellä juttelun tuttaviensa kanssa. Ihan kaikki eivät sentään olleet muuttaneet Helsinkiin, josta Pinja olikin todella iloinen. Torimyyjä Mirja oli Pinjan tuttava ja usein hän tarjosikin jotain pientä syömistä Pinjalle.

Tänään oli kuitenkin lauantai ja illalla olisi suuri tapahtuma Toijalan ABC:n pihalla. Jos edellisiin vuosiin oli uskomista oli tästäkin tapahtumasta tulossa suorastaan massiivinen. Parina vuonna oli tosin käynyt muutama ikävä onnettomuus kun riehaantuneet juhlijat eivät oleet osanneet varoa autoa. Pari Pinjan hyvänpäivän tuttua olikin kuollut tässä traagisessa onnettomuudessa.

Pinja ei kuitenkaan halunnut nyt ajatella synkkyyksiä, vaan valmistautui iltaan oikein kunnolla ja rauhassa. Ensin Pinja otti oikein ihanan ja pitkän kylvyn, joka todella rentouttikin jalkoja ihanasti. Pinjan jalat olivat herkät palelemaan ja varsinkin talvisin kylmä maa, lumi ja jää tuntuivat ihan kamalilta jalkojen alla.

Kylvyn jälkeen Pinja ajatteli vielä ottaa hieman murua rinnan alle ja asetteli itselleen kauniin annoksen auringonkukan siemeniä ja pieniä ruohonkorsia. Ruoka oli Pinjan herkkua ja ehkä maistui joskus jopa hieman liikaakin Pinjalle. Viimevuosina Pinja olikin huomannut painonsa kohoavan kuin huomaamatta, mutta onneksi kukaan ei ollut vielä huomauttanut asiasta.

Eikä ihan kaikkien mielipide Pinjaa kiinnostanutkaan, vaan ainoastaan Pellen. Pinja ja Pelle olivat tunteneet jo ihan untuvikoista asti ja vihjailevia katseita ja pään nyökkäyksiä oli vaihdettu vuosien varrella enemmän kuin yksi.

Saapuessaan ABC-ketjun pihamaalle, paikalla oli jo muita runsain määrin. Ilo oli ylimmillään ja ruokaakin oli tarjolla todella mukava määrä.

Pellen ja Pinja katseet kohtasivat ja oli kuin salama olisi lävistänyt Pinjan kehon. Pelle asteli omaan itsevarmaan tyylinsä Pinjan luo ja kysyi lähtisikö hän tanssimaan. Nyökättyään ujon vastauksen loppu onkin historiaa. Pellen ja Pinjan voi edelleen tavata Toijalan torilta nauttimassa munkkia tai tepastelemassa torin laitaa yhdessä.

Pelle

Häät Toijalassa

häät

Minna ja Jari olivat suunnitelleet talvihäitään jo tovin ja ihan pian oli H hetki lähellä. Varsinkin Minnalla oli jännitys noussut jo aika suureksi ja välillä sen näki pienenä hermojen kiristymisenä. Kaikeksi onneksi näistä pienistä vastoinkäymisistä selvittiin kunnialla ja vihdoin koitti kauan odotettu hääpäivä.

Aamy valkeni kuulaana ja kirkkaana kun Minna asteli kampaaja meikkaajansa luo Toijalan keskustaan. Jari oli jäänyt vielä kotiin kahville ja aloittelisi siellä rauhassa omaa päiväänsä tulevana ukkomiehenä.

Taivas oli kirkas ja lumi kimmelsi, kuin siihe olisi hääpäivän kunniaksi ripoteltu tuhansia pieniä timantteja. Ilmassa tuoksui pakkanen ja savupiipuista nouseva savu ja Minna asteli reipasta tahtia kohti kampaajaa. Oveen kiinnitetty kello kilahti kun Minna avasi oven ja huikkasi huomenet kampaajalle, joka jo odottelikin morsianta kuuman kahvin ja kanelipullan kera.

Minna ohjattiin tuoliin istumaan ja harteille aseteltiin kampaamoviitta. Kampaus oli valittu valmiiksi jo viimeviikolla ja siksi hääkampauksen teko voitiin aloittaa välittömästi. Kampauksen ja meikin tekeminen kesti yhteensä noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen olikin jo aika vaihtaa ylle hääpuku.

Auto huristeli hitaasti läpi Toijalan kylänraitin ja lauantai ostoksilla olevat ihmiset vilkuttivat iloisina nähdessään hääauton. Pian edessä häämöttikin jo Toijalan kaunis ja vanha kirkko ja jännitys kouraisi Minnan vatsanpohjaa. Mitä jos Jari ei olisikaan tullut paikalle? Äkkiä Minna kuitenkin pyyhkäisi nuo mielettömät ajatukset mielestään ja mietti että Jari ei koskaan tekisi hänelle niin.

Kun kirkon ovet avattin ja häämarssi kajahti soimaan, Minna tunsi pyörtyvänsä onnesta ja ilosta. Pian kuitenkin jännitys laantui kun Minna näki rakkaan Jarinsa jo odottavan häntä alttarilla. Kirkon käytävä tuntui jatkuvan ikuisesti, kun Minna suuntasi kohti alttaria yhdessä isänsä käsipuolessa.

Papin aloittaessa puheen kaikki oli yhdessä hujauksessa ohi ja yhtäkkiä Minna huomasi jo Jarin pujottavan sormusta hänen sormeensa.

Matka alttarilta kirkon etuoville meni huomattavasti nopeammin ja pian tuore aviopari oli sukulaisten ja tuttavien ympäröimänä ruusunlehtisateessa. Häät olivat onnistuneet täydellisesti!

 

Pena Toijalasta moi!

bank robbery

Tänään haluamme kertoa tarinan Penasta. Tämä tarina tuli monille jo aikoinaan tutuksi iltapäivälehtien sivuilta, kun asiaa ruodittiin viikkokaupalla mediassa.

Tarinahan meni niin että Pena, oikealta nimeltään Perttuli, joka oli paljasjalkainen Toijalalainen oli eräänä Marraskuisena maanantai aamuna lähdössä taas työpaikalleen Toijalan Teboilille, kun postilaatikolla lunta auraamassa ollut Mauri oli alkanut syyttelemään Penaa taloyhtiön yleisistä tiloista löytyneestä likaisesta patjasta.

Pena ei juurikaan aaamulla reagoinut syytöksiin, vaan alkoi muina miehinä raappaamaan autonsa ikkunaa. Työpäivän aikana asia nousi kuitenkin monta kertaa Penan mieleen ja Pena todella tunsi että häntä oli kohdeltu asiassa väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Työpäivän päättyessä Penalla oli jo todella kiihtynyt olo asian suhteen ja hän päätti että tämä asia ei missään tapauksessa tulisi jäämään tähän.

Penan kaartaessa Nissaninsa taloyhtiön pihaan, autoradoista soi juuri sopivasti Ne Luumäkien Teini Mutantti Ninja Kilpikonna kappale ja se todella sai Penan entistä päättäväisemmäksi asiansa suhteen. Pena suorastaan harppoi raput ylös toiseen kerrokseen, missä Maurin asunto sijaitsi. Hyvä ettei Pena mennyt ovesta sisään kun hän hakkasi Maurin ovea niin hartaasti ja antaumuksella.

Pienen hetken kuluttua ovi aukeni ja ovella seisoi uninen Mauri hiukset pystyssä. Pena ja Mauri tuijottivat toisiaan hetken tiukasti silmiin, kunnes Pena kääntyi kannoillaan ja juoksi ensimmäiseen kerrokseen, omaan asuntoonsa.

Päästyään sisälle omaan yksiöönsä, Pena nojasi oveen samanaikaisen ihmetyksen ja kiihtymyksen vallassa. Mikä oli hämmentänyt Penan totaalisesti oli Maurin kirkkaan vihreät silmät, jotka olivat katsoneet suoraan Penan sisimpään, samalla kun ne olivat olleet täynnä hellyyttä. Pena ei ollut koskaan aiemmin ollut nähnyt Mauria ilman pipoa ja siksi Pena ei ollut aiemmin tiennyt miten kauniit ja loivasti kihartuvat hiukset Maurin pipon olla olivat olleet kokoajan piilossa.

Seuraavana aamuna Pena oli todella väsnyt, sillä hän oli kieriskellyt koko yön sängyssään unettomana, miettien eilistä kohtaamista Maurin ovella. Autolle kävellessä Mauri olikin jo taas lumitöissä pihalla ja nyökkäsi Penalle tervehdykseksi. Pena ei tervehtinyt takaisin, vaan marssi pää kumarassa Nissanille. Jopa auton jäiset ikkunat jäivät raappaamatta, sillä Pena halusi vain pois epämukavasta tilanteesta.

Tämänkaltainen tilanne jatkui päivästä toiseen parin kuukauden ajan, kunnes eräänä pimeänä talvi iltapäivänä Mauri otti ensimmäisen askeleen ja lähestyi Penaa. Loppujen lopuksi jutustelu oli niin mukavaa, että Pena ja Mauri siirtyivät Maurin asunnolle jatkamaan jutteluaan. Tässä vaiheessa selvisi myös, että koko patja episodi oli ollut Maurin keino lähestyä penaa, taloyhtiön yleisissä tiloissa ei ollut edes kokoaikana ollut mitään likaista patjaa!

Muutaman oluen otettuaan Mauri avautui Penalle suunnitelmastaan, jota oli hionut jo noin vuoden ajan. Pena sai kuulla Maurin mestarimaisesta suunnitelmasta ryöstää Toijalan Säästöpankki. Vaikka muutama olut olikin otettu, silti Penan ensimmäinen reaktio oli järkytys ja toisaalta jännityksen aiheuttama vatsan kipristely. Kun Mauri oli näyttänyt kaikki vuoden aikana tekemänsä suunnitelmat, oli Pena todella vaikuttunut näkemästään. Suunnitelma ei voinut kertakaikkiaan epäonnistua, se oli rakennettu niin tarkasti ja jokaista yksityiskohtaa miettien.

Pena ja Mauri viettivät yön yhdessä Maurin asunnolla, sillä he olivat huomanneet toki välillään olevan kemian, jota ei voinut olla sivuuttamatta. Mauri ja Pena viettivät seuraavan kuukauden hioen suunnitelmaa ja nauttien toistensa seurasta. Eräänä iltana he löivät kuitenkin lukkoon päivämäärän, jolloin Toijalan Säästöpankin ryöstö suoritettaisiin.

Ryöstö tehtiin Maaliskuun viimeisenä päivänä ja se todella oli vedenpitävä. Mauri ja Pena saivat saaliiksi uskomattoman 2,5 miljoonan euron suuruisen rahasumman ja tämän jälkeen heistä ei enää koskaan kuultu mitään. Tiedot joita lehdistössä on ollut, on kaikki saatu Penan päiväkirjamerkinnöistä ja heidän kummankin asunnoista löytyneiden tavaroiden pohjalta tehdyistä päätelmistä.

Asia mikä puhututti mediaa ja koko Suomen kansaa tässä asiassa oli se, että pohdittiin laajasti kuinka oli ollut mahdollista että vaikka poliisi oli ehtinyt paikalle 10 minuutissa, he eivät olleet tavoittaneet tätä kaksikkoa. Kaiken lisäksi pakoautona oli käytetty Penan uskollista Nissania, joten asia luonnollisesti herätti runsaasti kysymyksiä! Olisiko sitten ollut sillä asialla osuutta asiaan, että sekä Penan veli että isä olivat kumpikin poliiseina Toijalassa, kuka tietää?

Villi huhu kiertää Toijalaa, jonka mukaan he olisivat ensin lentäneet Canarialle ja jatkaneet sieltä matkaansa Venetzuelaan. Penan elossa olevat vanhemmat saavat joka kuukausi shekin postissa, joka auttaa heitä elämään oikein mukavaa elämää…en sitten tiedä mistä shekki tulee?

 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Toijalassa

toijala tapettitehdas

Toijalassa on runsaasti kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja miljöitä, joiden säästäminen seuraaville sukupolville on ollut paitsi järkevää, mutta myös haastavaa. Tässä kirjoituksessa kerromme yhdestä säästetystä kulttuuriympäristöstä, joka omalta osaltaan on muistuttamassa sekä alueen omasta identiteetistä, kuin myös Suomalaisesta rakennusperinteestä.

Toijalassa Akaassa sijaitsee upea vanha tehdasmiljöö, joka on vaikuttanut koko Toijalan, mutta myös Pirkanmaan kehitykseen ja teollistumiseen aikanaan. Se että näitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita miljöitä säilytetään, ei aina suinkaan tapahdu helposti, sillä monta kertaa kaavoitus pyrkii ns. jyräämään vanhat rakennukset pois tieltään.

Kuitenkin koko Toijalan ja Akaan alueen kehittyminen on tapahtunut aikoinaan vain ja ainoastaan näiden tehtaitten ympärille ja toimesta. Siksi alueella onkin edelleen nähtävissä sekä työntekijöiden, kuin myös ns.herrasväen asuinalueet.

Toijalan vanha tapettitehdas aloitti toimintansa jo vuonna 1927 ja hyvin pian Toijalasta muodostuikin Suomen tapettituotannon keskus. Tapettitehdas on toiminnassa edelleen, tosin nyt se on erikoistunut Suomalaisiin design tapetteihin, jotka painetaan edelleen samalla tekniikalla kuin 180-vuotta sitten.

Nykyään nämä tapettitehtaat ja koko tehdasalue seisovat edelleen omalla paikallaan ja ne ovatkin todella suuri osa sekä Toijalalaisten identiteettiä että kulttuurimaisemaa. Nykyään rakennuksissa toimii esimerkiksi keilahalli ja kahvila. Tilat ovat hulppeat ja todella suureelliset ja olisikin aivan ihanteellista, jos rakennuksille saataisiinkin arvoisensa toimintaa. On sääli antaa näin upeiden ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Toijala seistä tyhjillään, kun potentiaalia niissä on vaikka muille jakaa.

Jäämme siis odottamaan Toijalan ja Akaan kunnilta järkeviä ja innovatiivisia päätöksiä, näiden upeiden rakennusten osalta. Tärkeää on myös, että alueen kehityksestä pidetään huolta ja pyritään jatkuvasti täydennysrakentamaan oikealla ja aiempia rakennuksia kunnioittavalla tavalla aluetta. Tälä tavoin luodaan alueesta kiinnostava ja elävä kokonaisuus, jonka ympärille saadaan helposti rakennettua myös muuta toimintaa.

Toijalan mysteeri

valkoinen talo

Toijalassa on eräs suuri ja todella vanha talo, rakennusta voisi melkeimpä kutsua kartanoksi kokonsa ja tyylinsä vuoksi. Tähän taloon liittyy aivan uskomaton tarin, joka on kiehtonut ihmisiä vuosien ajan.

Talo sijaitsee metsäisellä mutta aurinkoisella rinteellä Toijalan ulkopuolella. Talossa on kaunis vanha peltikatto, joka on joskus aikojen saatossa menettänyt vihreän värinsä ollen nyt vaalean vihertävä. Talo on joskus kauan sitten rakennettu niin, että aurinko osuu sen jollekkin seinistä jatkuvasti ja tästä syystä taloa kutsutaankin alueella Auringon kodiksi. Ympärillä humisee metsä, jonka varjoissa liikkuu jos jonkinlaista pientä metsän eläjää ja talon joskus niin hoidettu nurmikko kasvaa nyt villiintyneenä niittynä kauniita kedon kukkia. Kukaan ei koskaan voisi ensisilmäyksellä uskoa minkä salaisuuden talo kätkee sisäänsä.

Kaikki alkaa vuodesta 1890, jolloin Suomen tilannetta ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua vakiintuneeksi. Talo oli silloin jo paikallaan rinteessä, tosin hieman vähemmän aikaa nähneenä. Talossa toimi silloin taiteilija yhteisö, joka halusi omalta osaltaan saada Suomalaisen taiteen ja kultuurin nousuun ja sille kuuluvaan arvostukseen.

Talossa majaili kyseisenä vuonna yhteensä 7 eri alojen taiteilijaa, jotka asuivat, tekivät taidetta ja iltaisin kävivät kiivaita keskusteluja, niin Suomen kuin koko maailman uudesta ajasta, jossa teollistuminen näytteli suurta ja merkittävää osaa.

Eräänä iltana koko joukon taas istuessa iltaa talon lasiverannalla, horisontissa näkyi uhkaavia pilviä ja tuulen humu oli niin kova, että vaikka se ei ollut vielä edes lähellä sattui se suorastaan korviin. Päivä oli ollu kaunis ja kukaan ei olisi voinut kuvitella että illasta muodostuisi jotain niin erilaista. Ryhmä päätti kuitenkin jäädä kuistille seuramaan myrskyä kynttilöiden valoon ja nauttimaan tunnelmasta, jonka vain nouseva myrsky voi tuoda. Siinä oli samaan aikaan vapauden ja haikeuden tuntu, joka oli tarttunut kaikkiin kuistilla istuviin. Myrsky lähestyi hitaasti mutta varmasti ja suorastaan hypnotisoi ryhmän seuraamaan sen saapumista. Aivan yhtäkkiä myrsky oli talon päällä ja riepotteli puita ja pensaita, paiskoi ulkorakennusten ovia ja heitteli syksyn kypsiä omenoita kuistin pieniruutuisiin ikkunalaseihin, jotka helisivät uhkaavasti. Koko joukko, kuin huomaamatta painautui lähemmäs toisiaan ja myrskyn seasta saattoi kuulla vain ryhmän yhtenäisen hengityksen.

Joukon vanhin Axel päätti lähteä hakemaan kellarista lisää omenaviiniä. Koko muu joukko vastusteli ja painavin sanakääntein ilmoitti sen olevan todella huono idea, kosak myrsky ei näyttänyt edelleenkään mitään laantumisen merkkejä. Axel, joka oli tunnettu rohkeasta luonteestaan, ilmoitti kipaisevansa kellariin joka ei todellakaan ollut kaukana talosta. Axel vetäisi päälleen vanhan ja kuluneen öljykangastakin ja juoksi keskelle sadetta ja myrskyä huikaten ystävilleen tulevansa pian takaisin.

Tämä oli viimeinen kerta kun Axel nähtiin. Hän ei koskaan palannut takaisin taloon vaikka koko ystäväjoukko istui monta tuntia odottamassa ja heti aamun valjettua lähtivät etsimään häntä. Asiasta ilmoitettiin poliisille, mutta mitkään toimenpiteet eivät auttaneet ja pikkuhiljaa Axelin katoaminen alkoi vaikuttaa koko taiteilija joukkoon niin että jokainen halusi pästä pois talosta. Talo jäi tyhjilleen ja luonto alkoi vallata sitä takaisin, kasvamalla sisään ikkunoista ja rehevöittäen koko kauniin vanhan puutarhan. Asia ei kuitenkaan jättänyt rauhaan Axelin siskon poikaa, joka oli kuullut enonsa katoamistarinan satoja kertoja elämänsä aikana.

Akseli päätti matkustaa Toijalaan ottamaan selvää tuosta sukuaan painavasta mysteeristä. Paikalle saavuttuaan Akseli kierteli taloa ja sen villiintynyttä puutarhaa ja mietti mikä olisi seuraava siirto. Äkkiä talon pihaan ajoi hopeanvärinen auto ja tummansiniseen pukuun pukeutunut vanha herra nousi autosta ulos. Akseli katseli miehen kulkua koivikon suojista ja huomasi miehen käyttävän kävelynsä tukena puista kävelykeppiä, jonka päässä oli hopeinen buldogin pää. Akseli mietti kuuluiko talo kenties tuolle vanhalle herralle ja oliko hän alueella luvatta. Miehellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan avaimia taloon, joten hänkin oli ilmeisesti samalla asialla kuin Akseli, eli katselemassa taloa ja sen ympäristöä. Äkkiä Akseli huomasi miehen pysähtyneen ja valpastuneen, mies katseli tarkkaavaisena ympärilleen ja astui pari varovaista askelta kohti villiintynytttä ruusupuskaa. Vanha mies siirteli ruusuja varovasti syrjään ja etsi jotakin maasta. Akseli halusi nähdä paremmin ja kurkottautui edemmäs piilopaikastaan, kaatuen suoraa päätä maahan. Kun Akseli nosti katseensa maasta, hänen ja vanhuksen katseet kohtasivat ja siinä samassa hetkessä Akseli tiesi kuka tuo vanha mies oli. Ei ollut epäilystäkään etteikö kyseessä olisi ollut Akselin eno, kauan kadoksissa ollut Axel.

Tilanne tuntui jatkuvan iäisyyyden, vaikka todellisuudessa se oli  kestänyt vain muutamia sekunteja. Akseli oli ensimmäinen joka sai suunsa auki ja kohteliaana esitteli itsensä. Axelilla tuntui olevan huomattavasti vaikeampaa keksiä mitään sanottavaa, mutta Akseli auttoi häntä sanomalla että oli tunnistanut hänet ja tiesi kuka hän oli. Akseli kertoi  myös että hänen äitinsä Axelin sisko oli ollut kaikki vuodet surullinen veljensä kohtalosta ja vaati saada selityksen tällä todella omituiselle tapaukselle. Mikä syy Axelilla oli ollut kadota ja jättää kaikki läheiset epätietoisuuden valtaan?

Vanha mies istahti kivelle jäykin polvin ja huokaisi syvään. Tarina oli pitkä ja sen kertomista ei ollut syytä enää vältellä, monet tarinaan liittyvät ihmiset olivat jo kuolleet ja he saisivat rangaistuksensa jonkun muun kuin Suomen oikeuslaitoksen puolesta.

Tarina meni kutakuinkin näin. Taiteilijajoukko joka talossa asui, oli hyvää hyvyyttään ottanut taloon asumaan myös kulkurin, joka oli eräänä kesäiltana ilmaantunut pihamaalle rähjäisenä ja nälkäisenä. Mies oli kertonut surullisen tarinansa ja joukko oli liberaaleina nuorina päättänyt auttaa lähimmäistä hädässä ja ilmoittivat että mies saisi jäädä taloon niin pitkäksi aikaa että saisi asiansa kuntoon. Mies oli kiitollinen ja yhteiselo talossa sujui hyvin siihen asti kunnes muiden asukkaiden rahoja ja koruja alkoi hävitä. Syyttely oli vaikeaa ja monet katoamisista pistettiin häviämisen piikkiin, kun tätä oli jatkunut kuukausia oli pakko katsoa tosiasioita silmiin ja selvittää kuka talossa pihisteli muiden tavaroita ja rahoja.

Hyvin pian syyllinen löytyi ja Axelin tehtäväksi jäi miehen puhuttelu asiasta. Mies kuitenkin käyttäytyi erittäin agressiivisesti ja otti käyttöönsä jopa kirveen. Axelin oli pakko puolustaa itseään ja taistelun tuksinassa Axel tönäisi miestä, joka kaatui ja löi päänsä maassa olevaan kiveen. Mies ei koskaan enää herännyt ja ystävysten piti tunnustaa itselleen tosiseikka, että mies oli kuollut. Alkupaniikin jälkeen he aloittivat suunnittelun miten asia hoidettaisiin ja koska kukaan ei halunnut Axelin joutuvan kokemaan asiasta hirvittävää tuomiota päätettiin Axelin katoaminen yhdessä tuumin järjestää.

Axel katosi siis tuona myrskyisenä yönä ja aloitti uuden elämänsä Itävallassa, mihin matkusti junissa salamatkustamalla. Kasvatettu partakin auttoi Axelia pitämään henkilöllisyytensä salassa muilta. Itävallassa Axel joutui aloittamaan kaiken alusta, mutta eteni hyvinkin nopeasti urallaan ja oli nyt rikas ja vaikutusvaltainen mies. Asia oli kuitenkin painanaut Axelia kaikki nämä vuodet ja siksi hän halusi matkustaa vielä kerran Suomeen ja paikalle mikä oli muuttanut hänen elämänsä kulun lopullisesti. Ruusupuskassa oli kulkurin tuntematon hauta ja kuin ihmeen kaupalla se oli pysynyt siellä ilman että edes eläimet olivat siihen koskeneet.

Kun vanha mies oli päässyt tarinansa loppuun, hän vaikutti todella helpottuneelta. Vuosien salailu oli ohi ja Axelilla oli mahdollisuus tavata oma kauan kaivattu pikkusiskonsa Akselin äiti.

Tästä tarinasta kirjoitettiin lukuisia lehtitarinoita ja loppujen Axel ei saanut asiasta tuomioita, koska katsottiin asian olleen itsepuolustusta. Axel muutti loppujen lopuksi takaisin Suomeen ja Toijalaan. Kulkurin henkilöllisyyskin selvisi ennenpitkää. Kyseessä oli vankilasta karannut ja kuumaverisenä tunnettu mies, joka tunnettiin nimellä Kirves Koskinen. Surullista kyllä Kirves Koskisen omaksi kohtaloksi koitui loppujen lopuksi kirves.