Kesäpäivä Toijalassa

uimaranta

Ihanaa, kun Suomeenkin on vihdoin tullut kesä. Vihdoin pääsee perheen kanssa viettämään upeaa kesäpäivää Arajärven rantaan, kun lapsetkin ovat lomalla. Arajärven ranta on kyllä melko suosittu paikallisten kesken, joten tuttuja näkyy varmasti. Olen pitkään jo suunnitellut, että tekisimme päiväretken uimarannalle ja oikein kunnon eväät mukaan.

Mukana on tietysti myös kuohuvaa, sillä mikä piknikki se sellainen olisi, jossa ei aikuisille olisi kuohuvaa. Tottakai ostimme kaupasta myös ensimmäiset mansikat. Nämä eivät kylläkään ole suomalaisia, mutta menevät paremman puutteessa. Taitaakin suomen mansikkasato olla tänä vuonna hieman jäljessä, johtuen näistä hirveistä ilmoista, mitä tähän asti on ollut.

Ostin jopa aivan uuden viltinkin tätä päivää varten. Viltille mahtuu koko perhe istumaan ja nauttimaan upeista eväistä. Olen jo pitkään haaveillut täytetystä patongista, jonka väliin tulisi mozzarellaa, basilicaa sekä aurinkokuivattua tomaattia. Lapsille on sitten ihan peruspatongit kinkulla ja juustolla, unohtamatta tietenkään pillimehuja.

Olen monesti miettinyt, että olisiko täällä Toijalassakin vähemmän hulluja ja masentuneita ihmisiä, jos aurinko paistaisi enemmän. Jotenkin tuntuu, että ihmiset ovat nyt todella iloisia ja meidän vanha naapurikin jopa moikkasi tänään. On tainnut Hilmakin unohtaa vanhat kaunat auringonpaisteen siivittämänä. Vaikkakin perisuomalaiseen tapaan hän kylläkin mainitsi, että kun se syksykin tulee pian. Nauttisi nyt tästä säästä, kun vielä voi.

Yksi kylän naisista ehti jo eilen kaupassa päivitellä, kuinka kuuma on. Koko talven hän on odottanut talvea ja nyt kun se vihdoin on, niin on liian kuuma. On kuulemma niin kuuma, ettei viitsi etelän matkaa ostaa, kun se menisi ihan hukkaan. Sanoin, että lähtekää ihmeessä syksymmällä. No, silloin on kuulemma marjastusaika ja sitten tuleekin jo joulu. On ihmisillä suuret ongelmat, mutta tänään minä ainakin aion nauttia päivästä. Tuntea kuinka tuuli tuivertaa hiuksissa ja kuinka auringonpaahde polttaa valkoista suomalaista ihoani. Ostin muuten Lidl:stä uutta aurinkorasvaa ja siinä oli jopa 30 suojakerroin. Onkohan se riittävä, vai pitäisiköhän olla vielä enemmän? No, pianhan sen näkee. Ensimmäinen kerta auringossa on aina pahin, mutta eikö se sanonta kuulu, että tämän päivän puna, on huomisen bruna. Nauttikaamme siis!

Toijala – lottovoittajien paratiisi?

toijala lottovoitto

Oli vuosi 2014, kun Toijala päätyi kaikkien huulille. Tällöin jokaisen Toijalan nurkan täytti kuiskuttelu ja arvuuttelu siitä, ketkä mahtoivat voittaa upean 57 miljoonan euron jättipotin eurojack-potissa. Tämä oli kaikkien aikojen suurin lottovoitto, joka on koskaan tullut Suomeen. Uskomatonta on, että se napsahti juuri Toijalaan. Voidaanko ajatella siis, että Toijala on jopa lottovoittajien paratiisi?

Pian selvisi, että lottovoitto on voitettu porukalla. Seuraavana maanantaina SKS Toijala Works Oy:n kymmenen työntekijää hymyilivat hieman leveämmin. He olivat joukko onnekkaita voittajia. Toijalassa valmistettiin sinäkin päivänä teräsrakenteita sekä puomeja, mutta osa näistä voittajista samalla pohti, tuleeko enää seuraavana maanantaina töihin.

Kymmenen hengen porukka kerättiin hetken mielijohteesta. Idea lottoamiseen syntyi, kun Eurojackpotn päävoitto kipusi ja kipusi jättimäisiin mittoihin. Tällöin yrityksen työntekijät olivat ajatelleet, että hei, siitähän riittäisi jaettavaksi isommallekin porukalle. Ja näin tapahtuikin.

Voitto napsahti lottoajille naurettavalla panoksella, sillä jokainen osallistuja sijoitti lottokuponkiin 4,40 euroa. Voitto tuli järjestelmällä, jonka arpoi kioskin myyntipääte. Järjestelmässä oli seitsemän päänumeroa, kaksi tähtinumeroa sekä oheispelinä myös Jokeri.

Voiton ympärillä on kiertänyt myös huhuja, jonka mukaan osa porukasta olisi jäänyt osallistuminen ulkopuolelle talviloman vuoksi. Näin ollen talviloma olisi tullut hieman kalliimmaksi ja kannattamattomammaksi. Huhut eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä päätös eurojackpotin tekemisestä oli tullut äkkinäisesti ja osittain leikillään ja yrityksen useampi työntekijät on lotannut myös pitkäaikaisemmin porukkalottona tavallista lottoa.

Jos lottovoitto on todella suuri, ihminen alkaa usein pohtimaan omaa työmotivaatiotaan. Onko enää motivaatiota taikka edes järkeä mennä enää töihin, kun taloudellisesti ajateltuna ei tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. Kuuleman mukaan Toijalan lottovoittajista noin puolet on jääneet työskentelemään yritykseen, ja noin puolet alkaneet tehdä jotain muuta, kuten nauttimaan aikaisemmista eläkepäivistään.

Mutta onko elämä lottovoiton jälkeen parempaa, kuten yleisesti luullaan? Lottovoittohan on perus suomalainen haave, joka mahdollistaa taloudellisesti riippumattoman elämän. Kuitenkin suurin osa tutkimuksista osoittaa, että lottovoittajat ovat jopa masentuneet noin vuoden päästä voiton osuessa kohdalle. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Siitä, että ihminen voi ostaa ja hankkia rajattomasti mitä haluaa? Henkilöllä ei ole enää haaveita ja tavoitteita, sillä kaikki voi tehdä melkeinpä rahalla? Tämän vuoksi lottovoittajia ei kannatakaan kadehtia. Elämä lottovoiton jälkeen voi olla ehkä helpompaa, mutta onko se enää merkityksellistä?

TT – Tunnetut Toijalalaiset

toijala

Toijala, joka nykyään Akaana tunnetaan, on tuottanut meille monia suomalaisia legendoja – niin viihdetaivaan kirkkaimpia tähtiä kuin yhteiskunnan huippuvaikuttajiakin. Tässä postauksessa listataan heistä muutamia ja esitellään mielestämme tärkeimmät – esittelyjärjestys ei kuitenkaan kuvasta tärkeysjärjestystä, vaan on täysin sattumanvarainen.

Arvo Ylppö 1887 – 1992

Arvo Ylppö syntyi vuonna 1887 Akaassa. Hän oli lääkäri ja lastentautiopin professori. Hän oli kansainvälisesti tunnettu etenkin keskostutkimuksistaan, ja häntä on kiittäminen maailmallakin arvostusta niittäneestä suomalaisesta neuvolajärjestelmästä. Uransa aikana hän julkaisi useita tutkimuksia ja hänellä oli myös iso rooli lääketeollisuuden kehittämisessä. Lisäksi hän toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajana vuosikymmeniä. Hän toimi myös Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä. Arkkiatrin arvon Arvo Ylppö sai vuonna 1952.

Aki Sirkesalo 1962 – 2004

Aki Sirkesalo oli suosittuja lahjakas artisti, joka lauloi, sävelsi ja sanoitti musiikkia. Lisäksi hän toimi musiikkitoimittajana. Ennen menestyksekästä soolouraansa hän kuului yhtyeeseen Veeti & The Velvets yhdessä Veeti Kallion, Sami Saaren ja Sasu Moilasen kanssa. Myöhemmin hän kuului myös kokoonpanoon nimeltä Lemmen Jättiläiset.

Soolourallaan hän julkaisi yhteensä viisi studioalbumia ja yhden kokoelman. Yhteensä Akin levyjä on myyty yli 100 000 kappaletta.Tunnetuimpia hittejä Akin tuotannosta ovat mm. ”Mustankipee”, Naispaholainen”, ”Seksuaalista häirintää” ja ”Tule mun luo”. Aki Sirkesalo perheineen kuoli traagisesti vuoden 2004 tsunamissa Thaimaassa. Hänen kunniakseen ja muistolleen Akaan kaupunki nimesi vuonna 2016 neljä tietä.

Jarkko Ahola

Teräsbetoni-yhtyeensä kanssa suuren kansan tietoisuuteen ponnahtanut Jarkko Ahola on syntynyt Toijalassa vuonna 1977. Koulutukseltaan tämä upeaääninen hevilaulaja on medianomi, ja asuu tätä nykyä Tampereella. Hänellä on useita kulta- ja platinalevyjä.

Viime vuosina Jarkko on ollut mediassa esillä mm. Raskasta Joulua -kokoonpanon tiimoilta, ja hän on julkaissut myös joululevyjä.  Jarkko esiintyi Maikkarin Tähdet, Tähdet -ohjelman toisella tuotantokaudella. Siinä yleisö sai nauttia Jarkon omaperäisistä tulkinnoista ilahduttavan monen jakson ajan, sillä Jarkko sijoittui kisassa kolmanneksi ja putosi täten vain juuri ennen finaalilähetystä.

Harri Holkeri 1937 – 2011

Maininnan arvoinen on ehdottomasti myös valtiomme entinen pääministeri, Kansallisen Kokoomuksen Harri Holkeri. Pitkän ja merkittävän kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Harri Holkeri toimi myös mm. YK: tehtävissä mm. rauhankomitean jäsenenä Pohjois-Irlannissa. Tästä hän sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen. Lisäksi hän toimi  YK:n 55. yleiskokouksen puheenjohtajana. Hän toimi myös Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana.

 

Tässä muutamia suuria nimiä Toijalasta. Joitakin jäi vielä esittelemättä, ehkäpä palaamme heihin myöhemmin!

Toijalan ihanteellinen sijainti asumiseen

Toijala on lähellä kaikkea.

Vaikka Toijalan hallinnollinen rakenne onkin muuttunut kuntaliitoksen myötä, maantieteelliset tekijät eivät ole muuttuneet. Tämä mahtava seutu sijaitsee keskellä kauneinta Etelä-Suomea, josta hyvä infrastruktuuri mahdollistaa liikkumisen ympäri lähialueita. Jos haluaa vaihtelua rauhalliseen maalaiselämään, pääsee suurempiin kaupunkeihin erittäin nopeasti.

Perheellisen kannalta Toijala on fantastinen asuinpaikka, sillä sieltä on helppo käydä töissä esimerkiksi Tampereella, jonne pääsee nopeasti moottoritietä pitkin. Ajomatkaan kuluu noin 20 minuuttia. Vaikka etäisyys on lyhyt, on hintaero esimerkiksi vuokrien suhteen todella suuri näiden kahden alueen välillä. Toijalasta saa huomattavasti enemmän neliöitä samalla rahalla kuin Tampereelta, mikä on erittäin houkuttava tekijä esimerkiksi lapsiperheiden kannalta.

Jos työt ovat toisessa suunnassa, taittuvat viikonloppuiset ostosreissut vaivattomasti esimerkiksi Lempäälän Ideaparkiin, jonne matkaa on ainoastaan 17 kilometriä. Samalla matkalla voi käydä niin ruoka- kuin vaateostoksilla.

Aja nopeasti Hämeenlinnaan

Toijalasta voi vaivattomasti suunnata myös Hämeenlinnaan, jossa on erittäin runsas tarjonta työpaikkoja. Välimatka on ainoastaan 45 kilometriä, ja sen voi niin ikään taittaa nopeasti hyväkuntoista moottoritietä pitkin. Tällä tavalla onkin mahdollista asua Toijalassa samalla, vaikka kävisikin arkipäivisin töissä Hämeenlinnassa.

Hämeenlinna tarjoaakin mukavaa vaihtelua viikonlopun viettoon. Historiallinen linna, kauniit järvimaisemat sekä Aulangon upea puisto ovat ehdottomasti päiväretken arvoisia. Samalla retkellä voi pysähtyä ostoksilla uudehkossa Goodmanissa, josta palvelut löytyvät yhden katon alta.

Suuntaa Helsinkiin junalla

Jos ei omista autoa, ei se ole ongelma, sillä Toijalasta pääsee liikkeelle myös julkisella liikenteellä. Paikallinen rautatieasema on vilkas, sillä se sijaitsee keskeisten ratojen risteyskohdassa. Junat, jotka pysähtyvät tällä asemalla, kulkevat Turkuun, Tampereelle, Pieksämäelle ja Helsinkiin. Matka taittuukin nopeasti tasokkaassa Intercity-junassa aina pääkaupunkiin asti, sillä se kestää alle 1,5 tuntia. Turkuun pääsee hieman nopeammin, kun taas Tampereelle pääsee runsaassa 20 minuutissa.

 

Puutalkoot Toijalassa

pannukahvi

Toijala on monelle liian pieni paikka että siellä tulisi koskaan käytyä, mutta itse olen viettänyt siellä useat kesät ja talvilomat, syystä että serkkuni asuu siellä. En olut kuitenkaan käynyt muutamaan vuoteen Toijalassa, kunnes sain serkultani puhelinsoiton eräänä lauantai aamuna. Aikeissa oli pitää puutalkoot suvun maatilalla ja hyvin pitkälti koko suku oli kytsuttu mukaan talkoisiin. Tapaaminen kulki humoristisesti puutalkoiden nimellä, mutta oikeasti kyse oli enemmänkin siitä että saisimme kaikki taas syyn tavata toisemme vuosien jälkeen.

Suostuin ilomielin kutsuun ja sovimme näkevämme pian. Lähdin sovittuna päivänä ajelemaan jo ajoissa Toijalaan ja mieleni oli mitä parhain kun kuuntelin Sävelradiota ja ajelin hissukseen kohti sukuni maalaistaloa. Ilmakin oli suorastaan valloittava ja ensimmäiset leskenlehdetkin kurkkivat vanhan heinikon alta iloisina ja toiveikkaina. Pyssähdyin kerran matkalla kun tankkasin auton ja samalla join kupillisen kuumaa ja tuoretta kahvia.

Saapuessani perille, muut eivät ollleet vielä saapuneet ja muistoista tuttu pihapiiri tervehti minua kuin vanhaa ystävää. Ison hirsirakennuksen ovi avautui ja oviaukkoon ilmestyi tutun näköinen mies päällään flanellipaita ja kumisaappaat. Jostakin kumman syystä kyyneleet kihosivat silmiini kun katsoin tuota tuttua hahmoa ja kasvoille leviävää hymyä. Kun astuin ulos autsta huomasin välittömästi olevani tiukassa halausotteessa ja serkkuni toivotti minut tervetulleeksi.

Oli jännä huomata että vaikka viime kerrasta kun olin käynyt oli muutamia vuosia, mikään ei tuntunut muuttuneen ja kuitenkin samalla kaikki oli muuttunut. Mieleeni kyllä hiipi epäilys siitä että ehkä se olin minä joka oli muuttunut.

Hyvin pian sen jälkeen kun olin vienyt laukkuni minulle varattuun huoneeseen, pihalta kuului lisää auton ääniä, iloista naurua sekä puheensorinaa. Kurkkasin pellavaisten verhojen raosta pihamaalle ja näin että siellä seisoivat tätini, enoni ja lisää serkkujani. Kuulumisia kyseltiin, päiviteltiin sitä että ei oltu nähty taaskaan vuosiin ja kimmaltipa muutamalla kyynelkin silmänurkassa.

Sillä välin kun me muut olimme jutustelleet ja vaihtaneet kuulumisia, oli serkkuni näppäränä miehenä laittanut tulet piahn perällä olevaan rautapataan, jota ympäröivät puiset isoisän veistämät penkit. Tuli leimusi padassa ja lumen alta sulaneen maan tuoksu täytti aromillaan kaupunki elämään tottuneiden sieraimet. Istuimme penkeille ja pannukahvi porisi tulen loimussa, ,makkaroiden paistuessa ritilän päällä.

Siinä istuessamme, moni meistä varmaankin mietti mielessään että miksi olimme niin kiireisiä että meillä ei riittänyt muka aikaa tähän kaikkeen. Perheen ja suvun tapamiseen ja maalaistunnelmasta nauttimiseen? Syitähän oli helppo keksiä silloin kun oli kaupungissa ja arki oli vienyt mukanaan, mutta tässä luonnon rauhassa, tulen leimusta nauttiessa sitä oli jopa vaikea selittää itselleen, saatikka kenellekkään muulle.

Toijalan teloitukset 1918

veljessota suomi

Suomen lähihistorian ehkäpä traagisimpiin hetkiin kuuluu sisällissota ja sen aikana tapahtuneet teloitukset. Teloituksia tapahtui sekä sodan, kuin myös sen päättymisen jälkeen ja Toijala olikin yksi paikkakunnista joka kärsi todella pahasti kyseisenä aikana. Toijala tulikin tunnetuksi yksistä Suomen punaisimmista ja väkivaltaisimmista paikakunnista.

Toijalassa punaiset joukot surmasivat ainakin 100 valkoista kaartin jäsentä, porvaria, koululaista ja virkamiestä. Tapahtumat tunnetaankin nimellä “Toijalan punainen terrorikeskus”. Punaisilla oli sodan aikana käytössään esikunta, joka jakoi kuolemantuomioita ilman mitään varsinaista oikeudenkäyntiä. Kaikki tähän esikuntaan kuuluneet saivat kuolemantuomion sodan päätyttyä.

Sisällissodassa voisikin sanoa olevan vain ja ainoastaan uhreja. Monet teloitetuista olivat lapsia, vanhuksia tai naisia. Kumpikin osapuoli kärsi tämän sodan aikana yhtä traagisia menetyksiä ja monet perheet ja suvut revittiin hajalle sukupolvien ajaksi. Monille langetettiin kuolemantuomio perheenjäsentensä tekemistä kauheuksista ja kenttäoikeudet eivät todellakaan toimineet oikeudenmukaisesti. Kenttäoikeuksilla ei ollutkaan laillista oikeutta toimia, mutta se ei estänyt sitä etteivätkö ne olisi toimineet ja jakaneet oikeutta todella säälimättömällä tavalla.

Punaisten heikkous sisällissodassa oli kokemattomuus ja koulutuksen puute, kun taas valkoisten puoli oli saanut jääkärikoulutuksensa Saksassa. Punaisten ja valkoisten varusteissa oli myös suuria eroja. Valkoisten voitto alkoi varmistua viimeistään silloin, kun komentajan tehtävään siirtyi C.G.E.Mannerheim.

Sisällissota sinänsä johtui Suomessa kauan aikaa vallineista luokkaeroista, jotka lopulta kärjistyivät suoriin sotatoimiin. Kumpaakaan osapuolta ei toisaalta nykytietojen valossa voi syyttää puolen valitsemisesta, sillä torppareilla ja työväestöllä olot olivat todella surkeat jo liian kauan kun taas vaslkoiset olivat tottuneet oikeuksiinsa ja puolustivat niitä.

Kuitenkin ensisijainen tavoite punaisten leiriin kuuluvilla oli ollut elinolojen parantaminen, luokkaerojen kaventuminen ja sosialistisen yhteiskunnan perustaminen. Valkoiset taas toivoivat vapautuvansa venäläisten ikeestä, puolustivat yksityistä omaisuuttaan sekä itsenäistä Suomea. Minkäänlaiset neuvottelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, eikä niitä juurikaan edes käyty. Liian pian asioiden kulku karkasi kummankin osapuolen käsistä ja hallitsematon väkivallan ja koston kierre sai alkunsa.

Tampere ja yleisesti ottaen Häme oli punaisten aluetta, kun taas Keski-ja Pohjois-Suomea hallitsivat valkoiset.

Kokonaisuudessaan sisällissodassa menetti henkensä yhteensä 37 000 henkilöä. Punaisten osuus tästä oli niinkin suuri kuin 27 000. Tämä jätti syvät arvet Suomalaisiin pitkäksi aikaa.

 

Toijalan Pinja

Pinja

Pinja oli asunut koko elämänsä Toijalassa ja ei oikeastaan voinutkaan kuvitella muuttavansa sieltä pois. Jo Pinjan vanhemmat ja isovanhemmat olivat pysyneet näillä asuinsijoilla, eikä Pinja toden totta keksinyt yhtäkään syytä miksi olisi muuttanut rakkaalta kotipaikaltaan pois.

Monet Pinjan ikätoverit olivat muuttaneet Helsinkiin ja kehuivat kovasti siellä asumisen autuutta. Kutsujakin tuttavien luokse oli sadellut tiuhaan tahtiin, mutta Pinja koki lentomatkan liian rasittavaksi eikä junailu tai autoilukaan  oikein ollut Pinjan mieleen. Oli siis vain parasta pysytellä omilla kotikonnuilla.

Jo aamuvarhaisella Pinja usein suunnisti kohti Toijan pientä toriaukeaa ja aloitti siellä juttelun tuttaviensa kanssa. Ihan kaikki eivät sentään olleet muuttaneet Helsinkiin, josta Pinja olikin todella iloinen. Torimyyjä Mirja oli Pinjan tuttava ja usein hän tarjosikin jotain pientä syömistä Pinjalle.

Tänään oli kuitenkin lauantai ja illalla olisi suuri tapahtuma Toijalan ABC:n pihalla. Jos edellisiin vuosiin oli uskomista oli tästäkin tapahtumasta tulossa suorastaan massiivinen. Parina vuonna oli tosin käynyt muutama ikävä onnettomuus kun riehaantuneet juhlijat eivät oleet osanneet varoa autoa. Pari Pinjan hyvänpäivän tuttua olikin kuollut tässä traagisessa onnettomuudessa.

Pinja ei kuitenkaan halunnut nyt ajatella synkkyyksiä, vaan valmistautui iltaan oikein kunnolla ja rauhassa. Ensin Pinja otti oikein ihanan ja pitkän kylvyn, joka todella rentouttikin jalkoja ihanasti. Pinjan jalat olivat herkät palelemaan ja varsinkin talvisin kylmä maa, lumi ja jää tuntuivat ihan kamalilta jalkojen alla.

Kylvyn jälkeen Pinja ajatteli vielä ottaa hieman murua rinnan alle ja asetteli itselleen kauniin annoksen auringonkukan siemeniä ja pieniä ruohonkorsia. Ruoka oli Pinjan herkkua ja ehkä maistui joskus jopa hieman liikaakin Pinjalle. Viimevuosina Pinja olikin huomannut painonsa kohoavan kuin huomaamatta, mutta onneksi kukaan ei ollut vielä huomauttanut asiasta.

Eikä ihan kaikkien mielipide Pinjaa kiinnostanutkaan, vaan ainoastaan Pellen. Pinja ja Pelle olivat tunteneet jo ihan untuvikoista asti ja vihjailevia katseita ja pään nyökkäyksiä oli vaihdettu vuosien varrella enemmän kuin yksi.

Saapuessaan ABC-ketjun pihamaalle, paikalla oli jo muita runsain määrin. Ilo oli ylimmillään ja ruokaakin oli tarjolla todella mukava määrä.

Pellen ja Pinja katseet kohtasivat ja oli kuin salama olisi lävistänyt Pinjan kehon. Pelle asteli omaan itsevarmaan tyylinsä Pinjan luo ja kysyi lähtisikö hän tanssimaan. Nyökättyään ujon vastauksen loppu onkin historiaa. Pellen ja Pinjan voi edelleen tavata Toijalan torilta nauttimassa munkkia tai tepastelemassa torin laitaa yhdessä.

Pelle

Häät Toijalassa

häät

Minna ja Jari olivat suunnitelleet talvihäitään jo tovin ja ihan pian oli H hetki lähellä. Varsinkin Minnalla oli jännitys noussut jo aika suureksi ja välillä sen näki pienenä hermojen kiristymisenä. Kaikeksi onneksi näistä pienistä vastoinkäymisistä selvittiin kunnialla ja vihdoin koitti kauan odotettu hääpäivä.

Aamy valkeni kuulaana ja kirkkaana kun Minna asteli kampaaja meikkaajansa luo Toijalan keskustaan. Jari oli jäänyt vielä kotiin kahville ja aloittelisi siellä rauhassa omaa päiväänsä tulevana ukkomiehenä.

Taivas oli kirkas ja lumi kimmelsi, kuin siihe olisi hääpäivän kunniaksi ripoteltu tuhansia pieniä timantteja. Ilmassa tuoksui pakkanen ja savupiipuista nouseva savu ja Minna asteli reipasta tahtia kohti kampaajaa. Oveen kiinnitetty kello kilahti kun Minna avasi oven ja huikkasi huomenet kampaajalle, joka jo odottelikin morsianta kuuman kahvin ja kanelipullan kera.

Minna ohjattiin tuoliin istumaan ja harteille aseteltiin kampaamoviitta. Kampaus oli valittu valmiiksi jo viimeviikolla ja siksi hääkampauksen teko voitiin aloittaa välittömästi. Kampauksen ja meikin tekeminen kesti yhteensä noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen olikin jo aika vaihtaa ylle hääpuku.

Auto huristeli hitaasti läpi Toijalan kylänraitin ja lauantai ostoksilla olevat ihmiset vilkuttivat iloisina nähdessään hääauton. Pian edessä häämöttikin jo Toijalan kaunis ja vanha kirkko ja jännitys kouraisi Minnan vatsanpohjaa. Mitä jos Jari ei olisikaan tullut paikalle? Äkkiä Minna kuitenkin pyyhkäisi nuo mielettömät ajatukset mielestään ja mietti että Jari ei koskaan tekisi hänelle niin.

Kun kirkon ovet avattin ja häämarssi kajahti soimaan, Minna tunsi pyörtyvänsä onnesta ja ilosta. Pian kuitenkin jännitys laantui kun Minna näki rakkaan Jarinsa jo odottavan häntä alttarilla. Kirkon käytävä tuntui jatkuvan ikuisesti, kun Minna suuntasi kohti alttaria yhdessä isänsä käsipuolessa.

Papin aloittaessa puheen kaikki oli yhdessä hujauksessa ohi ja yhtäkkiä Minna huomasi jo Jarin pujottavan sormusta hänen sormeensa.

Matka alttarilta kirkon etuoville meni huomattavasti nopeammin ja pian tuore aviopari oli sukulaisten ja tuttavien ympäröimänä ruusunlehtisateessa. Häät olivat onnistuneet täydellisesti!